Näenkö kauneuden siinä, mikä päältä katsoen näyttää rumalta? Siinä, mikä huokuu rujoa rikkinäisyyttään. Näenkö kivun, ja siihen kätkeytyvän herkkyyden. Paineen alla murtuvan haurauden.
Tavoitanko keskeneräisyyteen kätkeytyvän lupauksen. Ajan patinoimaan pintaan pinttyneen lumouksen. Heikkoudesta elävän inhimillisyyden. Rosoisten varjojen piirtämän syvyyden.
Tunnenko minä vihaa lietsovan rakkauden. Pettymykseen varjoon vaipuneen intohimon. Kurjuudessaan hiljalleen muhivan toivon.
Glitteriä ja glooria.
Jäänkö minä aisteja hivelevän harmonian lumoon. Ihastunko ikihyviksi sen symmetriseen muotoon, kauniisti sointuviin väreihin ja taiten hallittuun jännitteeseen. Siinäkö se kauneus lepää, mihin se on taiten aseteltu.
Siinäkö minä sen näen. Siinäkin.
Glitteriä ja glooria.
Näen ja kuulen kauneuden myös rumuudessa ja epätoivossa. Se antaa rohkeutta ja toivoa paremmasta.
VastaaPoistaJa laajentaa näkökulmaa.
VastaaPoista