Tiedättekö sellaiset hyvän mielen kohtaukset? Kun joutuu äkillisesti onnellisuuden tunteiden valtaan, ja sitä vaan rakastaa kaikkia ihan perkeleesti? Ehkä se on joku endorfiiniventtiilin toimintahäiriö. Siellä sitten venttiiliosastolla todetaan, että hups, lorahti vähän liikaa. Ja toivotaan, ettei kukaan huomaa.
Tänäänkin kävi niin. Minussa asuu kyllä muutenkin sellainen pikku piilohippi, joka diggailee kaikesta hyvästä. Sellaisista Random Act of Kindness -tyyppisistä attentaateista esimerkiksi. Niinpä ajattelin kehottaa teitä kaikkia siellä ruutujenne takana satunnaiseen rakkauden tekoon. Tämä kuulostaa nyt ihan haureuteen yllyttämiseltä - tiedän, mutta "hyvä teko" pitää sisällään vähän harhaan latautuneen vivahteen.
Koska itse vastustan aina kaikkia turhanpäiväisiä sääntöjä ja rajoituksia, asetan viitteeksi seuraavan ohjenuoran. Mitä ikinä teetkin, tee se niin tavallisesti tai oudosti, näkyvästi tai näkymättömästi, niin isosti tai pienesti kuin haluat. Tee se, koska joku ilahtuu siitä. Tee se, koska se on hullu seikkailu. Tee se ollaksesi parempi ihminen. Tee se, koska voit. Motiivisi on omasi.
Minä täällä kuuntelen Kukka-Poikaa ja punon juonia. Ja yllätän kohta itseni uunituoreilla sämpylöillä. Nam.
Olipa iloinen postaus :). Paistoin eilen illalla lettuja ja sytytin lyhdyn ulos kotiintulijaa tervehtimään.
VastaaPoistaHyvä hyvä. Yleisö huutaa lisää! =) Eikös mun postaukset aina ole lähes yltiöpositiivisia? ;)
VastaaPoistaJa sen vielä sanon, että hulluus se on elämän suola. =)