Kun olin nykyistä pienempi, minut opetettiin asettumaan toisen ihmisen saappaisiin. Miltä sinusta itsestäsi tuntuisi olla hän. Hieman sitä suurempana minut kasvatettiin siihen tietoon, että minä olen väärässä. Minä ja kaikki muut. Minä luupää en kuitenkaan kasvanut, vaan taistelin. Minä olin kasvanut tukevasti niiden toisten saappaisiin. Ei se olut vaikeaa, sillä minä tiesin, miltä tuntuu olla väärässä. Hyökkäyksen kohteena. Minä puolustin viimeiseen kuuroille korville kaikuvaan argumenttiin. Taistelin, kunnes ylivoiman edessä taivuin. Ryömin luolaani nuolemaan haavoja, stereoiden huutaessa tuskaani aina avaruuteen asti. Niin minä opin kääntämään yhden totuuden takaa esille toisia. Niin minusta kasvoi ainainen opponentti. Niin minusta tuli tuomittujen puolustaja.
Ja niin kuin joukkiot kokoontuvat keihäineen metsän reunaan, ratsastaja heilauttaa miekkaansa ja johtaa soturinsa hyökkäykseen, niin minä löydän itseni asettumasta joukkojen tielle. Tarjoan sovitettavaksi saappaita, joille he ovat ajatelleet sylkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)