Note to self
Kun tällainen aika taas koittaa, toimintaohjeet ovat seuraavat:
- Totea tilanne muistaen, ettei tämä ole ensimmäinen kerta. Aina on helpottanut, ja niin helpottaa tälläkin kertaa.
- Lappaa paska ulos, jotta syntyy tilaa uusia ajatuksia varten.
- Tee jotakin. Ihan mitä tahansa, mikä kohdistaa huomion pois omista synkistä ajatuksista.
Miten onkin niin vaikea nähdä ulos synkistä hetkistä. Miten se alkaakin aina tuntua ikuisuuteen jatkuvalta olotilalta, josta ei ole ulospääsyä. Vaikka tuhannen kertaa on itselleen toisin todistanut.
Jokainen kriisi on mahdollisuus. On helpompi nähdä, mikä on pielessä, ja mitä pitää muuttaa, kun elämä piirtää sen raameihin. Muutoksen aikaan saaminen on sitten oma lukunsa.
En elä toivoen, että jokin ulkoinen seikka muuttuisi, jotta elämästä tulisi hyvä. En kuvittele, että syy elämän laatuun tai laaduttomuuteen, omaan tyytyväisyyten tai tyytymättömyyteen, olisi missään muualla kuin itsessäni. Niin on hyvä, koska sen ymmärtäminen on edellytys muutoksen aikaansaamiselle. Tiedän, että vain minä voin itseäni muuttamalla löytää onnen ja hyvän elämän.
Vaikeus tulee siitä, ettei kukaan ulkopuolelta voi sitä tehdä puolestani. Minun pitää itse osata, haluta ja jaksaa. Siksi välillä iskee epätoivo. Epäusko itseen ja omiin kykyihin saada aikaan tuo muutos. Vain minä itse olen haluamani elämän tiellä.
Jokaisen kriisin aikana olen yrittänyt tsempata. Koittaa kehittää itseäni, tulla taitavammaksi eläjäksi, hankkia itselleni taito elää hyvää elämää. Takapakit ja uudet vaikeudet tuntuvat siksi aina vaikeilta. Kun on parhaansa yrittänyt, mutta sekään ei riitä. Siltikään ei pysty, ei osaa, eikä jaksa.
Siksi synkkinä hetkinä synkkyys tuntuu loputtomalta, toivo iäksi kadonneelta ja yrittäminenkin turhalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)