Kuin valaistus iski minuun;
ystävistä lempein lie yksinäisyys.
Yksin, vapaana kaipaamasta toista.
Karanneena sosilaalisista rakenteista,
ne hiertävät kuin katumusnauhat.
Yksin; olen oma minäni,
yksin; olen oikeanlainen,
ei siinä mikään edellytä muuta.
Ei ole tarve minun maailmaa muuttaa,
saati maailman määrittää minua.
Niin on paljon maailmassa paskaa,
ja miten monta tuuletinta!
Ei niin paljon pahaa, ettei aina jotain hyvää.
Niin paljon pahaa.
Paskat siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)