Nyt puhuu mykkä mies

Niin, minua monet pitävät mykkänä. Ja kyllähän minä hiljainen olenkin. Ei minulla useinkaan ole paljon sanottavaa sellaisista asioista, joista yleensä puhutaan. Monista asioista en ymmärrä mitään, vaikka niin stereotyyppisesti oletetaan. Se saa minut toisinaan tuntemaan itseni jotenkin vajaaksi ja vääräksi. Voi toki olla niinkin, ettei suuremmin kiinnostakaan ymmärtää, ja olen huono teeskentelemään kiinnostunutta. Tyhmäkin voi vaikuttaa viisaalta, jos osaa pitää suunsa kiinni.

Minulla ei ole tarinoita kerrottavana. Minun arkeni on hyvin mitään sanomatonta. Minulla ei ole sellaisia kuulumisia, jotka kukaan haluaisi tietää, enkä minä tiedä, mitä lapsille kuuluu. En ole käynyt Alpeilla hiihtelemässä viime aikoina. Minulla ei ole suunnitelmia illalle, viikonlopulle, eikä loppuelämälle. Enkä jaksa muistaa, minkä nimisiä elokuvia katsoin koko päivän, tai mitä niissä edes tapahtui.

Vitsailla minä osaan. Osaan viedä huumorin äärimmäisyyksiin ja sen yli, jos se vain jotakuta viihdyttää. Tosin minua eivät huvita pierut tai muut ruumiin toiminnot, eikä liioin anatomia. Etniseen taustaan, sukupuoleen, uskontoon, ammattiin tai hiusten väriin yhdistetylle todelliselle tai kuvitellulle stereotypialle saatan nauraa, mikäli vitsi on muuten oivaltava, eikä sen esittämisen tarkoitus ole kenenkään loukkaaminen. Kaikki me kuitenkin tiedämme, että ennemmin räkänokastakin mies tulee, kuin tyhjän naurajasta.

Paljon puhutaan sellaistakin, mihin en halua olla osallinen edes kuulijana. Juoruilu ja pahat puheet saavat minut vaivaantumaan. Sellaiset tilanteet vaatisivat oikeastaan vasta-argumentaatiota, mutta tylyttäjiin eivät yleensä perustelut tehoa, enkä minä erityisemmin rakasta konflikteja. Puhukoot keskenään.

Usein minä pidän suuni kiinni myös siksi, että olen unohtanut nimesi, työpaikkasi ja lastesi nimet, vaikkei olisi pitänyt. Se hävettää minua.

On kuitenkin myös toinen puoli. Toisinaan pidän suuni kiinni, jotten olisi liian äänekäs. Pidän suuni kiinni, etteivät pörriäiset lentäisi kurkkuun. Pidän suuni kiinni siinä toivossa, että onnistuisin vaimentamaan kiimaisten sammakkoiden kurnutukset. Huuleni ovat sinetöidyt siksi, ettei ole järkevää sanoa ääneen sitä, mitä mielessäni ajattelen. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on usein viisaampaa vain olla hiljaa.

Niin, en minä siis varsinaisesti mykkä ole. Ei vain ole tullut sopivaa tilaisuutta puhua.