Tämä on taas näitä aamuja. Kuin joku olisi työntänyt kätensä peräsuoleen, ottanut tukevan otteen, ja vetänyt selkärangan ulos. Vain kuvaannollisesti tietenkin.
Lähes ylivoimaisen vaikeilta tuntuvat sellaiset asiat kuin hampaiden peseminen, lääkkeiden ottaminen, suihkussa käynti, tai hiusten hiusten leikkaaminen. Partaa ei onneksi tarvitse ajaa, kun ajoin sen eilen.
Sitten on sellaisia asioita, kuin veroehdotuksen korjaaminen, laskutus ja laskujen maksaminen ja akvaarioiden siivoaminen. Olen kuullut myös sellaisia sanoja kuten "remontti" tai "purkaminen" viljeltävän yhä kiihtyvällä tahdilla.
Olen minä iloinenkin, erityisesti perheestäni. Siitä, että se vain on. Minulla on hieno perhe - maailman paras. Toiminnallisesti kiinnostavaa on lähinnä valokuvaus, ja siihen liittyvät asiat, kuten kuvankäsittely. Muuten tahtoisin vain olla. Istua tässä takapihan puutarhatuolissa, ja katsella maailmaa. Toivoen, ettei mikään häiritsisi rauhaani.
Ajoittain yritän pakottaa selkärankaa takaisin paikoilleen, mutta lähinnä se tuottaa vain tuskaa. Yleensä parasta on kuitenkin tehdä itselleen selväksi, selkäranka on nyt poissa. Lähteä sitten huojuen ja hyllyen liikkeelle. Haparoiva ja hyllyvä liike pakottaa elimistön luomaan uuden tukirangan, jonka varassa voi taas toimia hetken hieman ryhdikkäämmin.
Nukkuminen. Miten se onkin niin vaikeaa. Iltaisin olisi niin paljon parempaa tekemistä, kuin nukkuminen, joka silmänräpäyksessä johdattaa uuteen huomiseen. Illat venyvät. Aamuisin on herätys aiemmin kuin olisi soveliasta riittävän yöunen kannalta. Väsymys varjostaa sekä aamuja, että iltoja. Enkö vain voisi luopua vähästä, jotta saisin enemmän.
Selkärangattomilla on usein kova kuori, jonka avulla ne pysyvät koossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tyhjennä sanainen arkkusi tähän, kiitos. =)