Langat ja säikeet

ollappa höyhenen kevyt
kieppuva kelluva haituva
ollappa mielestä liukas
öljytty peitinsulka

soljua virrassa ajan
ilman, ei mitään vailla
hetkessä, hetkeen tarttumatta
egonsa ikeestä irronneena

ollappa avoimet ovet
avoimet silmät ja sielu
ollappa räiskyvä takka
lämmin sydän ja tulinen kieli

ollappa kiväärin luoti
singahtaa maalia kohti
ollappa vallankumous
korvia huumaava pamaus

ollappa hevonen ja aura
vako vaolta kääntyvä sarka
nähdäpä huominen tänään
huomenna kulkea matka

tietääppä mikä on merkittävintä
aattesta palaa
tunteesta elää
Jussin perkeet suolla

Yksinäinen lapanen

Kaksi lämmintä villalankaista lapasta,
luonnonvalkoista, helmoissaan pampulatupsut
ja punakeltaiset salmiakkikuviot.

Kädet työnnetty toppatakin taskuun,
vedetty ulos lapasista, ulos pakkaseen.
Pakkaskintaat taskuista puoliksi ulkona.

Toinen tumppu kurkottaa itseään ulommas.
Ihaillakseen tähtiä ja ääretöntä avaruutta,
haistaakseen hämärään verhotun seikkailun.

Toinen tarraa kiinni taskun pohjaan,
ettei iäksi hukkuisi valkoiseen hankeen,
eikä päätyisi karhulle pesän pehmikkeeksi.

Hattujen hyllyllä pariton lapanen.

Voi Räkä!

kun villi ja vapaa tuuli puhaltelee vasten kasvoja
kun viileän päivän raukea aurinko lämmittää mieltä
kun you gotta hold on, hold on, baby gotta hold on
kun farkut puristaa oikeista paikoista, eikä vääristä
kun ryhti kasvaa kenkien pohjissa

kun rock'n'roll pumppaa adrenaliinia kroppaan
kun kaipuu järsii miestä kuin hiiri viimeistä juuston palaa
kun saa olla vaan, olla vaan, levällään, omalla luvallaan
kun tervaa sataa, sataa, ja höyhenet on tulossa
kun ulkona on kylmä, mutta mie saan istuu tuvassa

elämä, nenästä valuva talvinen räkä
maistuu miltä maistuu, mutta ainakin on oma

Toiset päivät

Karuselli pyörii. Miten olen täällä?
Nojaan selkääni karusellin keskukseen.
Oloni - on - hutera. Väri valojen loistossa häilyvä.

Hevoset, kirahvit ja kamelit.
Kopterit, customit ja poliisiautot.
Kiitävät, kiertävät sekavaa kehää.

Pimpeli pom, uuu-aaa. Posetiiviulinaa.
Toiset päivät ja huonompi matka.
Päätä seinään, nenä edellä. Rystyset ruvella.

Karuselli pyörii. Vai minäkö pyörin?
Entäpä katko-katko-nainen, taustalla vilkkuva maailma?
Se on - ei ole - on - ei ole - on - ei ole- on?

Keskityn elefantin perässä laukkaavaan horseen.
Se tulee ja menee, nousee ja laskee.
Tulee ja menee - tulee ja menee.

Silmille luomet, korville kädet.
Valun pitkin seinää kuin räkä.
Ehkäpä myöhemmin pause ja breikki.

-   -   -   -   -   -

Minä seuraan sen rytmiä.
Nappaan kiinni - tangosta hoplaa,
Heilautan itseni hevosen selkään. Sen, jolla ei ole satulaa.

Tuulen tuivertaa, auringon paahtaa.
Hattuni, sen heitänkin ilmaan.
Kiekuu, kaikuu, ohi kiitävän maailman - jiihaa!

Lammas ja lohikäärme

Se tiesi, mitä halusi. Sillä oli siitä kuva.
Se tiesi, miten sen saisi. Sillä oli kartta, ja siihen piirrettynä reitti.
Se tiesi, että prinsessa olisi tornissa, jota vartioisi noita.

Se ymmärsi matkan rasitukset. Ja sen, miten arvokkaaksi ne päämäärän tekisivät.
Se tiesi joutuvansa kohtaamaan vastarintaa ja kirouksia.
Se tiesi onnistuvansa, sillä onnistuminen olisi vain sarja perättäisiä suorituksia.

Se tuli horisontista horisonttiin kulkevalle muurille, joka kohosi aina taivaankanteen asti.
Se vetäisi henkeä ja antoi silmiensä kaventua viiruiksi.
Se pyyhkäisi kädellään, ja marssi syntyneestä aukosta sisään. Epäröimättä.

Sisällä odotti noita. Kitkerä ja katkera. Koukkuselkäinen.
Itsestään tietoinen, maailmansa napa. Pahuudella pilattu. Ilkeydellä iloittu.
Poikkiteloin asettunut. Sylki suupielistään sihisten ja kiukustaan kihisten.

Se seisahtui noidan eteen. Ja kun se puhui,
sen suusta ilmoille singahti tulta syöksevä lohikäärme, tarujen siivekäs peto,
jonka tulikuumat henkäykset polttivat tuhkaksi vastarinnan - noitineen päivineen.

Olipa kerran lammas. Musta ja valkoinen.
Pöydällä kristallipallo - ei näytänyt tulevaa eikä mennyttä -vaan sen, mitä nähdä halusi.
Loitsukirja louskutti loruja kaikkiin tarpeisiin.

Kulkurisydän

Kulkurisydän, suljetun paikan kammo.
Arvioivasti tarkkailee ympäristöään.
Nuuhkii ilmaa, kuuntelee, kuulostelee.

Hiljainen pihamaa, kutsuvasti avoin ovi.
Laskeva aurinko, syvenevät varjot.
Tutkimaton talo, kuvat, esineet, tapetit.

Kulkurisydän. Utelias. Säikky.
Yleisöltä suljettu. Avatessa läikky.
Onnellinen ryysyissä, vain sisäpuoli välkkyy.

Arvoton. Nolla. Ei pelastus, ei uhka.
Koditon. Katteeton. Köyhä vai rikas?
Ei tuomari, ei poliitikko. Rehellinen varas.

Kulkurisydän, vapaiden tähtien alla.
Yksin, yhdessä, elämässä matkalla.
Pientareilla, poluilla, raiteilla ja rannoilla.

Tänään tässä, huomenna tässä - tai tuolla.
Kulkurisydän, jälkeensä jättää jälkensä.
Repussaan muistoja ja kaipuunsa.

Biskajanlahti

Mitä sinä teet, kun uppoat veteen?
Mitä sinä teet, kun on betonikengät?
Kun on kahleisen kuninkaan pakollinen paita?
Kun on päässäsi pussi ja vedessä on haita?

Sinä hengität hiljalleen ohenevaa ilmaa,
kasvatat kiduksia ihan hiiren hiljaa.
Sähkötät Ahdille pitkää ja lyhyttä,
ajattelet pintaa ja jotain hyvin kevyttä.

Silloin paikalle sapuu pienehkö rapu,
Kysäisee vieraalta kelpaisko apu.
Siinä kun pohjassa heitetään huulta,
lämpö jo virittelee myötäistä tuulta.

Laivan ankkuri mätkähtää liki,
Kerkeät siihen, vaikk' kiirettä piti.
Myöhemmin selvis, ett' hai oli silli.
mausteina purkissa sipuli ja tilli.