Karuselli pyörii. Miten olen täällä?
Nojaan selkääni karusellin keskukseen.
Oloni - on - hutera. Väri valojen loistossa häilyvä.
Hevoset, kirahvit ja kamelit.
Kopterit, customit ja poliisiautot.
Kiitävät, kiertävät sekavaa kehää.
Pimpeli pom, uuu-aaa. Posetiiviulinaa.
Toiset päivät ja huonompi matka.
Päätä seinään, nenä edellä. Rystyset ruvella.
Karuselli pyörii. Vai minäkö pyörin?
Entäpä katko-katko-nainen, taustalla vilkkuva maailma?
Se on - ei ole - on - ei ole - on - ei ole- on?
Keskityn elefantin perässä laukkaavaan horseen.
Se tulee ja menee, nousee ja laskee.
Tulee ja menee - tulee ja menee.
Silmille luomet, korville kädet.
Valun pitkin seinää kuin räkä.
Ehkäpä myöhemmin pause ja breikki.
- - - - - -
Minä seuraan sen rytmiä.
Nappaan kiinni - tangosta hoplaa,
Heilautan itseni hevosen selkään. Sen, jolla ei ole satulaa.
Tuulen tuivertaa, auringon paahtaa.
Hattuni, sen heitänkin ilmaan.
Kiekuu, kaikuu, ohi kiitävän maailman - jiihaa!
Tsemppiä, jos tarviit! Ja laastareita ja puhalluksia. :)
VastaaPoistaKiitsan!
VastaaPoistaAina tsempille löytyy käyttöä. =)
Koin pahoinvoinnin väristyksiä, kuin kokisin karusellin kieppumisen omissa ytimissäni. Kieputtu on pitkään ja vaikka ja missä, kenties karusellissa, kenties kotimatkalla.
VastaaPoistaKiitoksia kommentista. =) Kertojalle kiva palaute, että tuntui ja meni ytimiin. Toisaalta tietysti mukavampi olisi, jos ei menisi.
VastaaPoista