Shit shakkia

Todella ärsyttävää, miten nää mielialat heittelee. Päivän alkuosa oli ihan hymyilyttävän loistava, suorastaan onnellinen. Tykkäsin susta tänään, ja keskityin siihen. Sitten PAM ja POKS ja ilta onkin ihan paska. Ei ole mitään, eikä ketään, ja maailma on muutenkin perseestä.

Day One

Osaltaan on helpottavaa tietää, mihin suuntaan kulkea. Tämä reitti vie läpi suuremman surun, kuin mitä osasin etukäteen kuvitella. Aion kuitenkin tarpoa sen läpi, päivä kerrallaan, kunnes aurinko nousee ja usva hälvenee. Aion taistella elämästäni. En ole luovuttanut tähän mennessä, enkä aio tehdä sitä nytkään.

Lopun alkua

Enpä tiedä. Välinpitämättömänä oleminen ei ole niin helppoa, kun joutuu liian lähelle. Seitsemäntoista vuotta on pitkä aika, koko aikuisikäni. Ei sitä voi vain unohtaa. Miten kuitenkaan voisi jatkaa sellaisen kanssa, joka ilahtuu välinpitämättömyydestäni sitä kohtaan, haluaako hän jatkaa kanssani vai ei. Sellaisen, jolla ei ole tunteita minua kohtaan. Joka ei pysty menemään itsestään ja tekemisistään takuuseen jatkossakaan. Joka ei pysty käsittämään, miksi yhteinen historia ja papin aamen merkitsisi jotain.

Huolimatta siitä, miten hankalalta jatkaminen tuntuukin, ja mitä mahdollisuuksia uusi elämä kenties tarjoaa, saa lopettaminen minut surulliseksi. Luopuminen siitä hyvästä, mitä silti on vielä jäljellä, on vaikeaa.

Nämä ovat varmaan tällaisia perus juttuja, mitä muutkin kokevat vastaavassa tilanteessa. Riittämättömyyden tunne, petetyksi tuleminen. Luottamus ihmisiin ei ole minulla kovin vahva ollut koskaan. Pystynkö ja haluanko enää koskaan luottaa keneenkään niin, että päästäisin lähelleni?

Toivon löytäväni jostain voimaa, joka pitäisi elämäni raiteillaan. Koko elämä pitää opetella uudelleen alusta, koska tämän jälkeen vanhasta ei jää paljoa jäljelle. Ehkä on hyvä niin. Ehkä pääsen nyt rauhassa korjaamaan perustuksia, kun korttitalo on raunioina.

Enemmän - nopeammin - nyt!

Ihmisyys taitaa nykyään olla kovin suorituskeskeistä. Olemassaolo perustuu suoritusten määrään. Jokainen haluaa olla oman elämänsä Roope Ankka, jolla on säiliö täynnä jotakin, missä piehtaroida. Ihmisillä on niin paljon kaikkea, että tuskin muistavat, saati koskaan ehtivät nautiskella saavutuksistaan. Elämä on kertakäyttöistä. Asiat tulevat ja menevät loppumattomana virtana. Voihan se olla hyvä niinkin. Minä en kaipaa sitä. Tahdon pysähtyä. Tuntea tunkkaiseksi käyvän ajan lemun sieraimissani. Tahdon pysähtyä. Ehkä olen oppinut sen luonnosta. Voit juosta läpi maailman joka kolkan näkemättä tai ymmärtämättä mitään. Tai voit istua alas ja katsoa, kuinka maailma pyörii ympärilläsi - katsella ja oppia. Taidan olla vanha partasuu ukko. Väsynyt maailman melskeeseen. Jos olen - niin on hyvä. "Hän aina mietti miten ajan käyttää vois, kun on joka paikkaan kiire eikä mistään pois. Hän meni niin lujaa, niin lujaa että hän lopulta pyyhälsi ohi elämän." - J.Leskinen-

You Do What You Do

En enää välitä. Tai koetan ainakin olla välittämättä, koska se ei muuta mitään. Pääsen helpommalla, jos annan olla. En voi omistaa sinua, eikä minun kannata sinuun tarrautua. En voi perustaa olemassaoloani sinun varaasi. Et sen paremmin sinä kuin kukaan muukaan pysty minulle ulkoapäin onnea antamaan. Sisältäni sen täytyy tulla, jos on tullakseen.

Pitää opetella olemaan onnellinen itsensä kanssa, sillä se on ainut, joka varmasti seuraa mukana elämän loppuun asti. Itseäni en pääse karkuun.  Kaikki muu on katoavaista. Kaikki muu elää omaa elämäänsä.

Paska autiomaa

Kaikki tuntuu tyhjältä. Huominen turhalta. Maailma on autio. On yksi asia jota jaksaisin haluta. Vain käpertyä viereesi ja jäädä siihen. Olisit vain minun, vain minä sinun. Vaan se ei mene niin. Ei oikeassa elämässä. Oikeassa elämässä olen yksin, piilossa useimmilta. Näkymätön. En sovi tähän maailmaan. Olen sulkeutunut ja outo. Huonoa seuraa. Pitäisi olla parempi. Positiivisempi. Tyytyväisempi. Ahkerampi. Pitäisi olla kuolleempi. Tunnoton robotti. Kylmä paskiainen. Joo, tiedän kyllä. Kaikki on omaa syytäni, omissa käsissäni. Olenko muuta väittänyt? Pahaa yötä ja painajaisia.

Vajakki

Minkä takia pitää olla tällainen saatanan vajakki? Vielä pari tuntia takaperin pompin innoissani kuin kani, jolla on kevättä rinnassa. Ja nyt en taas jaksa toivoa muuta, kuin että tämä helvetin elämä joskus loppuisi. Vituttaa tämmönen.