omasta navasta ja maailmasta sen ympärillä
Tässsä minä olen.
Löytöretkistä janoinen seikkailija.
Etsin rauhaa ja hiljaisisuutta.
Kaipaan vakautta, pelkään hallitsematonta.
Tässä minä, ihmisistä utelias,
soudan sumussa kohti autiosaarta.
Heti valmis hetken lapsi,
Nukun ruususen unta.
Siinä hän istuu,
seittinsä syleilyssä.
Yllään hentoinen harso,
Kalman kalpea käärinliina.
Nielussaan kalmistoon kadonneita nyyttejä,
sieluun sotkeutuneita.
Perhosia, pistiäisiä, kuivuneita, hauraita.
Haalistuneita, vaimenneita, värittömiä, hajuttomia.
Siinä hän katsoo revennyttä reikää.
Vavahtaa valon säilää.
Typertyy elämän makuun.
Näkee itsensä -
Seittinsä suojassa.