Unen rajamailta

Haaveet - miten täydellisiltä ne tuntuvat
auringonpaisteessa lepatellessaan
niin keveinä, niin humalluttavan värikkäinä.

Ja miten arkisia, miten raskaita,
kun unelmiinsa kiinni tarttuu,
asetellakseen niitä multaan juurtumaan.

Miten onnea säteilevä onkaan ajatus.
Miten kokoon lässähtänyt toteutus.
Siis, älä herätä minua vielä - älä ehkä koskaan.

Ystäväni yksinäisyys

Kuin valaistus iski minuun;
ystävistä lempein lie yksinäisyys.
Yksin, vapaana kaipaamasta toista.
Karanneena sosilaalisista rakenteista,
ne hiertävät kuin katumusnauhat.

Yksin; olen oma minäni,
yksin; olen oikeanlainen,
ei siinä mikään edellytä muuta.
Ei ole tarve minun maailmaa muuttaa,
saati maailman määrittää minua.

Niin on paljon maailmassa paskaa,
ja miten monta tuuletinta!
Ei niin paljon pahaa, ettei aina jotain hyvää.
Niin paljon pahaa.
Paskat siitä.