Epä Reilua

Nyt on lama taas. Eilinen aamupaniikin jälkeinen hyvä olo lopahti taas iltaan. Ajatus sinusta toisen kanssa vain yksinkertaisesti tuntuu liian pahalta. Voin kestää menettämisesi, mutten sitä, että joku toinen sen sijaan saa sinut. En sitä, että sinä niin haluat. Mikset voinut sanoa aikanaan, ettet enää halua? Miksi piti raiskata minuuteni?

Avioliittoon en halua enää koskaan. Se on paska instituuio, joka ei millään tavalla paranna suhteen kestävyyttä. Avioliitto ei ole yhdessä oloa, vaan eroamista varten. Sinule, joka väärin tehtneenä lasten kanssa lähdet, jää kaikki. Minulle jää särkynyt sydän ja elatusmaksut. Avioeroon ei ole Veto oikeutta. Avioliitto ei ole oikeuden puolella. Avioliitto takaa väärin tekijälle sen, mikä hänelle ei kuulu. Miten sellaista lakia voidaan oikeusvaltiossa noudattaa? 

Hermomyrkkyä

On ollut toisenlainen yö ja päivä. Äänessä on taas se puoleni, koka muistaa vain hyvät hetket, ja miten mukava on tull kiinni sinuun. Jokainen soluni huutaa niiden hetkien perään. Pahimpia ovat yksinäiset yöt. En voi nukkua, kun et ole vieressäni. En halua elämältä mitään muuta. Jos sinua ei ole, kaikki muu on yhdentekevää. Tiedän kuka korvaani kuiskii kaipuun ajatuksi, ja ymmärrän miksi. Mutta se ei yhtään auta. Tunnen itseni ongelmajätteeksil. En ole ainoastaan turha, vaan myös myrkyllinen ympäristön kanssa tekemisiin joutuessani. Kaikki merkittävä, mihin ryhdyn, päättyy ikävästi ja tuottaa pahaa mieltä kaikille osapuolille. Minut pitäisi sulkea johonkin yhteiskunnan ulkopuolelle. Lääkitä tunnottomaksi ja tiedottomaksi. Pitäisi olla jokin laki, joka suojaisi hyviä ihmisiä kaltaisiltani. Ehkäpä joku myrkyllisyysestä varoittava hihamerkki.

Tahdon

Vain nukahtaa kainaloosi,

enkä herätä koskaan.

Järki O'hoi

Viimeisten vuosisatojen aikana ihmisen elinympäristö on muuttunut niin paljon, ettei tunnejärjestelmän evoluutio ole pysynyt perässä. Oiva esimerkki muutoksen hitaudesta on se, etteivät minun (ex)-puolisoon kohdistuvat tunteeni vieläkään ole orientoituneet uuteen tilanteeseen, vaan ovat edelleen epästabiilissa tilassa.

Vieläkään en ole saanut aivoihini taottua, ettei hänen tavallaan toimiva ihminen ole rakkauteni arvoinen. Ettei sellaisen suhteen päättyminen ole menetys. Että sitäkin yhtä paskiaista pitäisi oikeastaan kiittää exäni petollisuuden paljastamisesta. Ettei ole minkään arvoista olla tärkeä ihmiselle, joka kohtelee minua näin. Jos paskiainen on hänelle tärkeämpi, se on paskiaisen ongelma, ei minun.

Ei minun kannata vaivata päätäni sillä, mitä hän teki ja miksi, ja kenen kanssa. Sillä ei vain yksinkertaisesti ole enää mitään väliä. On aika siirtyä eteenpäin, ja ottaa vastaan, mitä tuleman pitää.

Vain aika auttaa

Täytynee vaan antaa ajan kulua, ja katsoa, mitä tuleman pitää. Oikeastaan on aika hämmästyttävää, miten paljon olen pystynyt asiaa työstämään näinä muutamana päivänä. Kiitos analyyttisen luonteeni, terapiassa ja edellisessä työssä opitun, eikä vähiten loistavien tukijoukkojen ansiosta.

Liioiteltua vähättelyä

Tulee ottaa huomioon, että olen hieman epävakaassa tilassa. Mahdollisesti myös kykenemätön objektiiviseen arviointiin.

Uhossani ja itsesuggestiossani vähättelin liikaa. Vaikka osuin oikeaan siinä, että todellinen menettämisen suru saattaa sekoittua petetyksi tulemisen tuskaan, niin kyllä minä kaipaan muutakin, kuin unilelua. Olin oikeilla jäljillä, mutta asettelen palasia hieman paremmin, asiaa enemmän pohdittuani.

Olen ehkä päässyt enemmän yksimieliseksi itseni kanssa. Näen asian niin, että hyvä nainen on mennyt, antanut itsensä jonkun toisen käyttöön. Välittää nyt jostain toisesta enemmän kuin minusta. Minulle jäi vain se toinen, se jonka olemassaolosta en tiennyt, ja jota en olisi koskaan halunnut tavata. 

Ihan totta on, etten ole saanut niin paljon läheisyyttä, kuin tarvitsisin. En minä paskaa puhunut, mutta jätin mainitsematta sen, etten ole kaiken aikaa ollut onneton. Silloin tuskin oltaisiin tässä. Silloin minäkin olisin etsinyt jonkin keinon katkaista suhteemme. 

Kun näen sinut, ja ajattelen, ettet enää ole minun, nousee suru väistämättä pintaan. Kyllä minä sinua kaipaan. Haluaisin sinua vain enemmän, kuin olen tähän asti saanut. Et kuitenkaan voi antaa minulle itsestäsi enää mitään. 

Kun ajattelen sinua jonkun toisen omana, viiltää tuska kipeästi. Aivan kuin se ei riittäisi, että joudun sinusta luopumaan. Joudun alttarilla luovuttamaan sinut jollekin toiselle ja katsomaan sivusta, miten te olette onnellisia. Minä olen pettynyt ja surullinen.

En pysty toivomaan hänelle muuta, kuin pelkkää pahaa. Hidasta ja kivuliasta kuolemaa. Se tietysti johtuu siitä, etten pysty käsittelemään sitä, että hän oli sinulle minua mieluisampi. Ehkä joskus en enää purskahda itkuun sinut nähdessäni. Ehkä jonakin päivänä. 

Nyt olen täynnä kivun ja vihan sekaista ahdistusta, mutta jos käy tuuri, jonain päivänä minäkin olen taas ihastunut, ja hän on minulle sinua mieluisampi. Ehkä silloin voin antaa anteeksi ja unohtaa. 

kaksi potenssiin kaksi

Tässä hommassa on neljä. Nainen, jonka viereen käyn yöllä nukkumaan, ja jonka vieressä on hyvä olla. Ja se toinen nainen, joka jossain muualla tekee jotain muuta.
On mies, joka ymmärtää, kaipaa ja tarvitsee, joka kaikesta huolimatta haluaisi antaa anteeksi, joka vaikeuksista huolimatta olisi valmis näkemään toivoa.
Ja mies, jota on verisesti loukattu, vihainen ja pettynyt, petetty, joka ei voi antaa anteeksi, ja janoaa tuomioita syyllisille.

Sisälläni nämä kaksi miestä käyvät kamppailua siitä, kumpi nainen on totta.

Mielialani ei todellakaan ole vuoristorata, vaan space shot. Kamppailu sisälläni on hyvin tasaväkinen, ja osapuolet ovat vuoronperään voitolla. Toinen näkee tulevaisuudessa mahdollisuuksia. Toinen ei näe mitään. Räpiköi vaan ja pärskii epätoivon ja tuskan aaltojen lyödessä yli.

Toisesta en tahtoisi päästää irti, toisen toivoisin palaavan siihen tuliseen pätsiin, josta on tullutkin.

Sitä toista naista ei koskaan näy. Sille voi lähettää viestejä, mutta se ei koskaan tule käymään. Vain se kiltti, mukava ja rakas käy nykyään meillä. Se lohduttaa ja pitää hyvänä silloin, kun surun tsunami vyöryy yli.

Se toinen kiertelee ja odottaa tilaisuuttaan. Se ei pidä minusta, koska kahlitsen sitä pelkällä olemassaolollani. Sinä olet hämilläsi, koska tiedä olevasi vain yksi. Hämmennyt, kun vuoronperään tylytetään ja silitetään.